Ajatuksia päätösleiristä

03.01.2018

Moipin päätösleiri

Moipin toisen ryhmän päätösleiri pidettiin 1.12.-2.12.2017 Kirjakkalan ruukkikylässä. Moni joutui perumaan osallistumisensa, mutta onneksi paikalle saatiin ihania mentoreita, ettemme joutuneet vain muutaman hengen porukalla leireilemään. Pohdimme mentorien kanssa Moipissa oppimiamme asioita, mutta leirin pääpaino oli hauskanpidossa ja rennossa yhdessäolossa. Kävelimme läheisessä metsässä ja nautimme lumisateesta. Illalla saunottiin ja syötiin herkkuja saunamökissä jutellen ja lautapelejä pelaten. Luksusta oli myös se, että saimme istua valmiiseen pöytään joka aterialla.

Lauantaina Lounattaren Kerttu tuli vetämään meille minilarpin. Harva meistä oli aiemmin larpannut, mutta olimme kaikki täysillä mukana muotiaiheisessa larpissa. Saimme etukäteen tietää, että larpissa suunnittelemme kokouksessa muotifestivaaleja ja olemme itsetietoisia ja pinnallisia. Olimme valinneet teeman mukaan meikit ja vaatteet, joten kokouksessa nähtiin glitteriä, meikkiövereitä, hattuja, Paholainen pukeutuu Pradaan -henkistä asiallisuutta sekä ihmisdonitsi. Hämmentävää kyllä, jokaisen pokka piti ihmeen hyvin. Aivan larpin alussa saimme roolit, joihin kuului muun muassa logistiikkavastaavaa, järjestyksenvalvojaa, tv-tuottajaa ja somettajaa. Kertun pidettyä meille alkulämmittelyn ja selitettyä, mistä larppaamisessa on kyse, annoimme palaa. Seurasi reilun tunnin verran elämää suurempia egoja, arvovaltataisteluja ja bimboilua. Pariin otteeseen "riitoja" jouduttiin ratkomaan kävelemällä kilpaa catwalkilla. Larpin loppuessa ainakin itse huomasin unohtaneeni kaiken muun. Jopa roolini meinasi jäädä päälle.

Osallistuin itse sekä ryhmäni aloitus- että päätösleirille. Vaikka välillä tuntuu siltä, että oma mieliala menee takapakkia aina alkupisteeseen asti, leirillä huomasin, ettei näin ole. Huonoja päiviä ja jopa kausia tulee, mutta kun vertasin aloitus- ja päätösleirin tunnelmia keskenään, huomasin selkeän eron. Siinä missä aloitusleirillä olin usein valmis itkemään ja livahdin välillä yksin kävelylle, päätösleirillä pystyin ottamaan rennommin. Aloitusleirin jälkeen ajattelin vielä, mihin ihmeeseen olen ryhtynyt, mutta nyt tiedän, että Moipiin lähteminen oli hyvä päätös. Opin paljon asioita, joiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, ja juuri siksi ne ovatkin niin tärkeitä. 

-Moippaaja, lapsuuden perheessä päihdeongelmia